Kesä, jota ei edes pitänyt olla ja silti siitä tuli ihan hyvä.

Keväällä en uskaltanut toivoa kaksistakaan retkeilykesää.
Henkisesti olin varautunut tekemään töitä, myymään talon ja hankkimaan uuden asunnon. Mitään pidemmän tähtäimen suunnitelmia ei voinut tehdä. Kesä kuluikin kuin henkisellä vuoristoradalla, valmiustilassa, liipasimella. 

Kesäkuu alkoi kuitenkin lomalla Lofooteilla. Lähdimme naisissa kuokkimaan miesten kalastusreissulle. Äijät ovat käyneet kalassa Lofoottien eteläisimmässä kärjessä Å:ssa jo useamman kerran. Å:n maisemat sopivat loistavasti myös patikointiin ja retkeilyyn. Heti tuloiltana käytiin kävelemässä äidin ja tyttären kanssa majapaikan lähistöllä ja kyllä oli tämä retkimuija onnellinen! Meri, vuoret, kesäkuun vehreys ja värit! Kesäkuu on mahtava aika matkustaa Lofooteille - ei vielä pahinta turistiryysistä ja luonto on parhaimmillaan. Sääennuste oli alunperin pilvinen, mutta lopulta aurinko taisi paistaa joka päivä. Mereltä kävi kylmä viima, mutta laaksoissa oli kesäinen keli. Å:n kylän kupeessa on Ånderdalen-järvi, joka hyvä kohde päiväretkelle tai yhden yön yli.

Kävin koiran kanssa myös kuuluisaa Kvalvika-rantaa katsomassa. Reitti oli yllättävän rankka ja kivikkoinen ja katsoin parhaaksi olla menemättä aivan alas asti, jotta jaksoimme vielä palata takaisin. Rantavesiä rakastavalle koiralle Lofootit on paratiisi - laskuveden aikaan alavia ja usein myös autioita hiekkarantoja riittää juostavaksi. 

Tämä oli mun neljäs reissu Pohjois-Norjaan eikä ihastus laantunut vieläkään. Voiko kukaan saada näistä maisemista tarpeekseen?

Ja ehdinhän mä kesän aikana muutakin. Sain suoritettua melonnan perusteet, vietin viikon Nuuksiossa Metsään uppoutumisen ohjaamisen kurssilla, helteisen viikonlopun Pukalassa ja syysreissun Repovedellä. Ja useita päiväretkiä ympäri Pirkanmaata. Kiitos kaikille retkikavereille!

Jos olet lukenut juttujani aiemmin, tiedät että ulkona nukkuminen on mulle haasteellista. Tai on ollut. Kokeilut parempien yöunien puolesta ovat tänäkin kesänä jatkuneet. Olen jo selättänyt pelon tai jännityksen. En enää edes aina käytä korvatulppia (koska mitä et kuule sitä ei ole). Olen myös huomannut, että lämpötilalla on väliä; kesällä nukun paremmin kuin viileään aikaan. Mutta vielä on yksi ongelma, lonkat. Mulla on jo 9 cm paksu retkipatja ja silti herään useita kertoja yössä siihen, että kylkiasennossa lonkkia särkee. Myös riippumatossa, tosin ei niin paljon. Aionkin jatkaa riippumattoöitä aina kun mahdollista (eli kun ei ole koira mukana). 

Viimeisin reissu Repovedellä avasi lonkkaongelmaan uuden näkökulman ja oivalluksen; ehkä syynä onkin muijan heikko lihaskunto eikä niinkään vääränlainen patja tms. Repoveden mäkinen maasto 20 kilon säkki selässä pistää pakaralihaksiin painetta, joten veikkaanpa, että öinen lonkkasärky korreloi vahvasti mun ns. laiskoihin pakaroihin (fyssarin sanoin). Jatkossa siis enemmän treeniä sinne ja vähemmän painoa niin muijaan kuin rinkkaankin. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta helppoa se ei ole. Nytkään ei mitään turhaa ollut mukana (viinitkin join jo alkumatkasta) eikä mun kamat edes ole mitään superpainavia.
Ja mä vihaan kyykkyjä. Huoh...

Paitsi ulkona nukkumista, olen paljon pohtinut retkielämään ja luontoon koukuttumista. Tämä kesä on tuonut myös siihen joitakin vastauksia. Siitä enemmän seuraavassa postauksessa. 

Ai niin, talon myynti jatkuu edelleen. Ihan turhaan hötkyiltiin ja varottiin tekemästä suunnitelmia. Elämä tekee ne kyllä sun puolesta.