Kun ulkona nukkuminen ei olekaan vain kivaa
Nukutko hyvin raittiissa ilmassa? Hienoa, sillä minä en. Parin viimeisen vuoden aikana olen yöpynyt ulkona lähes 30 yötä, mutta hyvin nukutut yöt laskee helposti yhden käden sormilla. Tilanne on ärsyttävä, mutta en halua antaa periksi.
Uni ei vain tule
Alkuaikoina jopa hieman pelotti. Hiljaisuus ja metsän olemattomat äänet. Mielikuvitus laukkasi. Silloin kun poika vielä suostui lähtemään äidin kanssa laatuajan viettoon läheiseen kansallispuistoon, yllätyin siitä, että umpinaisessa teltassa suorastaan ahdisti. Ohut telttapatja painoi selkää ja pystyin vain miettimään mitä teen, jos telttakankaan toiselta puolelta alkaisi kuulua karmean petoeläimen tuhinaa. Tiedän, älytöntä.
Kun Suomen Latu aloitti Nuku yö ulkona -kampanjansa, päätin testata riippumattoa. Siinä ei seinät ahdistaisi. Voit lukea kokemuksesta lisää täältä.
Varusteet uusiksi
En antanut periksi ahtaanpaikankammollekaan, vaan halusin ostaa uuden teltan retkilleni. Ensin hankin hätäpäissäni pienen ja edullisen tunneliteltan, mutta hyvin pian huomasin, että se ei ollut mieleinen. Se oli liian matala istua enkä tykännyt myöskään sisälle ryömimisestä ja siitä, että sisällä piti kääntyä nukkumaan pää oviaukon suuntaan. Hirveä määrä ähellystä isolle ihmiselle!
Teltta meni siis uusiksi nopeasti. Nyt pääkriteereinä oli keveys, helppous ja ehdottomasti mahdollisuus "maisemaikkunoihin" sään niin salliessa. Koirankin piti mahtua sisälle. Hankin kolmen vuodenajan kupolitelttani loppuvuodesta 2017. Myös uusi makuupussini oli suunniteltu käytettäväksi lämpöasteilla. Joululahjaksi sain itsestään täyttyvän alle 4cm paksun patjan, jonka pitäisi olla riittävän lämmin talvellakin.
Minulla ei kuitenkaan ollut pienintäkään aikomusta retkeillä talvisin, saati sitten nukkua pakkasessa.
Pari päivää joulun jälkeen löysin itseni laavulta nukkumasta!
Murheiden määrä on vakio
Kun pelko ja ahdistus hellitti, alkoi muut murheet. Uni ei edelleenkään tule. Kädet puutuu, lonkka kipeytyy, palelee. On pissahätä parin tunnin välein.
Lahjapatja oli liian ohut eikä se sitä paitsi täyttynyt kylmässä ilmassa. Vähän huono ominaisuus neljän vuoden ajan patjalle. Kerran jouduin kävelemään takaisin autolle (onneksi vain 1 km) täyttämään sen lämpimässä ja sitten kävelin patja kainalossa takaisin laavulle.
Lonkat kipeytyvät edelleen, vaikka mukana kulkee jo paksumpi ilmatäytteinen patja. Olisiko niin, että kylkinukkujan asento ei vaan ole luonnollinen, kun joutuu sulloutumaan makuupussiin ja siitä syntyy kehoon jännitteitä?
Ja kun uni ohutta, niin sitten pissattaa. Ja paleltaa. Eikä jaksa nousta. Eikä nuku. Kierre.
Villahameita ja nukahtamislääkkeitä
Paleleminen tai ei-paleleminen on niin yksilöllistä, että sopivan balanssin löytymistä ei voi kun testata ja harjoitella. Itse olen ehdottomasti palelija enkä koe minkäänlaista huonoa omatuntoa siitä, että pukeudun merinokerrastoihin, fleeceihin ja villapaitoihin. Paras ideani tähän asti on villahameen teettäminen neulomistaitosella ystävällä. Ohuesta, mutta lämpimästä alpakanvillasta kudottu tuubi ei ole päälläni erityisen kaunista katseltavaa, mutta aivan ihana lisä talvipakkasilla.
Tietysti varsinkin kylmemmillä ilmoilla on tärkeää, että makuualusta eristää riittävästi ja että makuupussi(t) on sopivan kokoinen ja ilmanalaan sopiva.
Itse olen alkanut löytää jo sopivan lämmön eli en enää palele ihan hulluna, mutta uni on silti ollut kateissa. Välillä olen sortunut nukahtamislääkkeeseen - sen avulla nukkuu ainakin muutaman tunnin paremmin. Korvatulpat auttavat hiljaisuuden pelkoon, mutta jakavat myös paljon mielipiteitä - toisia ahdistaa enemmän, kun ei kuule ympäristöään.
En pidä itseäni erityisen periksiantamattomana tai kunnianhimoisena, mutta jostain syystä tässä asiassa ei ole käynyt mielessäkään luovuttaa.
Täydellisten leiriunien etsintä jatkukoon!