Introvertti kevätretkillä - sekoitus luonnonrauhaa ja hyvää seuraa
En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten upeita ihmisiä tämän harrastuksen kautta tapaan.
Vielä muutamia vuosia sitten ajattelin, että aikuisiällä on vaikeaa löytää uusia ihmisiä elämäänsä, ystävistä ja sielunkumppaneista nyt nyt puhumattakaan.
Moni sanoi, että harrastuksista kavereita saa, mutta hei -
en minä introvertti mene kuntosalilla kenenkään kanssa juttelemaan.
Introverttihan ei silti ole ujo ja sulkeutunut nyhverö, mutta ei kyllä mikään tyhjän länkyttäjäkään. Minä nautin siitä, kun puhutaan ns. oikeista asioista. Mitä "diipimpää" sen parempaa! Jossain vaiheessa saatan vähän väsyä olemaan sosiaalinen. Silloin vetäydyn telttaani tai riippumattooni vetämään vähän henkeä ja toivon, ettei kukaan pahastu.
Olen vähän semmoinen oman elämäni Nuuskamuikkunen.
Sen jälkeen kun kuvioihin tuli nämä ulkoilmaharrastukset ja facebookryhmät, lähden lähes jokaiselle retkelleni aivan uusien ihmisiä kanssa. Ja minkälaisten! Missä muualla tunnin parin tuntemisen jälkeen puhutaan kaikesta mahdollisesta elämästä kuolemaan, synnytyksistä kasvatukseen, masennuksesta rakastumiseen. Puidaan avioerot, vanhempien sairastumiset ja perheriidat. Kuinka moni kallis terapiaistunto olisi turha, jos kaikki saisivat kokea luonnossa olemisen rauhan ja toisen ihmisen vertaistuen - yksinkertaisimmillaan, parhaimmillaan ja samassa paketissa.
Ei keskustelun aina tarvitse mennä niin syvälliseksi eikä menekään. Mutta kun menee, niin ehkä taika syntyy siitä, kun kaikki turha hötköily jää pois ja olennainen jää jäljelle. Retkellä tehdään mitä täytyy; kävellään, suunnistetaan, laitetaan ruokaa ja etsitään sopiva yöpymispaikka. Pohjavire on useimmiten rento.
Ja voi myös olla niin, että vieraamman kaverin kanssa on helpompi puhua, kun toisella ei ole sinusta mitään ennakkokäsitystä tai pinttyneitä mielikuvia.
Evo, Teijo ja Helvetinjärvi - keväiset retkikohteeni
Jokainen huhtikuun retki oli antoisa. Päivät olivat kauniita, mutta yöt vielä koleita. Yhtenäkään yönä en nukkunut hyvin (jos olet lukenut kirjoituksiani tiedät, että se on kestomurheeni). Nyt kuitenkin sain hitusen ymmärrystä siitä, miksi se ei kuitenkaan haittaa niin paljon, että lakkaisin edelleen yrittämästä. Vuorokaudenkin reissun henkinen anti korvaa lyhyeksi jääneen yöunen harmituksen. Toki pidemmällä vaelluksella siitä tulisi isompi ongelma, mutta ei murehdita sitä nyt.
Polku Evon Valkea-Mustajärven laavulle oli vielä lumessa, mutta leiripaikka oli täysin kuiva. Järvi oli vain pikkuisen auki rantaviivasta. Teltalle löytyi paikka järvinäköalalla.
Ex-temporeereissulle löytynyt retkikumppanini viritti riippumaton, mutta päätyikin sitten laavulle yöksi, jotta sai koiransa lämpimämmin viereensä.
Yö oli viileä ja uni oli katkonaista, kuten yleensäkin. Aamulla avasin teltan oven ja makoilin auringonpaisteessa. Siinä oli hyvä vain olla, kuunnella lintujen aamulaulua ja tuntea iholla jo aavistus kesän lämmöstä.
Teijon kansallispuisto on vain 15 minuutin ajomatkan päässä vanhalta kesämökiltäni. Pääsiäisen sää Etelä-Suomessa oli niin komea, että oli ihan pakko karata mökin puusavotalta yhdeksi yöksi Teijoon. Mukana oli jälleen pari outdoorsiskoa ja majoitteeksi riippumatto. Nenustan nuotiopaikan ympäristössä sopivia riippumispuita olikin yllin kyllin. Melko ajoissa ja malttamattona kömmin riippariin toivoen, että josko se tuudittaisi minut parempiin uniin.
Yö oli selkeä, tyyni ja kylmä. Minun ja ohuen riippumaton välissä oli ilmatäytteinen 4-vuodenajan patja. Siitä huolimatta kylmyys tuntui jokaisessa raajassa, mikä ylitti alustan rajat ja osui riippumaton kankaaseen. Jossain vaiheessa puin päälleni kaikki vaatteet mitä mukana oli. Koko yö meni enemmän ja vähemmän säätäessä. Kerran havahduin siihen, että kuu päätti loimottaa tarppini alle. Mäntymetsä näytti upealta pelkän kuun loisteessa.
Silti, tämänkään kokemuksen jälkeen en halunnut vielä luovuttaa riippumattoilusta.
Jo aiemmin keväällä työn ja teatteriharrastuksen kautta tuttu nainen pyysi minua viemään hänet yön yli-retkelle, sillä edellisestä oli kulunut aikaa jo liki 20 vuotta. Koska en pidä itseäni vielä kovin kokeneena retkeilijänä, tämä luottamus lämmitti kovasti mieltäni, etenkin kun tiesin hänellä olevan aivan erityinen suhde metsään.
Sopivan ajankohdan löydyttyä päätimme mennä Helvetinjärven kansallispuistoon ja siellä Luoman nuotiopaikalle yöksi. Notkoissa oli vielä hiukan lunta ja pitkospuilla vettä. Retkikumppanini huomasi, että vesi tuli kengistä läpi. Hetken tuumattuaan hän otti kengät pois ja reippaana tyttönä käveli vetisten kohtien yli paljon jaloin. Loistava asenne!
Polku Luomalle oli aika hankala. Reittimerkinnät olivat paikoin huonosti havaittavissa ja polulla oli paljon kaatuneita puita. Pääsimme perille juuri ennen auringonlaskua ja iltaruokailukin venyi lähelle puolta yötä.
Teijon reissusta viisastuneena olin ostanut riippumattoon aluspeitteen, jonka kuulemma pitäisi pitää kylmä loitolla. Lisäksi minulla oli pätkä solumuovialustaa maton sisäpuolella. Ylläni oli villaa ja untuvaa ja silti taas oli hiukan kylmä. Yö meni tutusti valveen ja unen rajamailla. Aamuyöstä näin unta, että heräsin riippumatostani vasta päivällä keskelle koululaisten luokkaretkeä.... huoh.
Etukäteen tiesin kaverini elämästä aika paljonkin, hän taas ei minun elämästäni juuri mitään. Puhuttavaa silti riitti ja yhteistäkin löytyi kovin erilaisista lähtökohdista, iästä ja menneisyyden kokemuksista huolimatta. Toivottavasti onnistuin toteuttamaan edes hippusen siitä, mitä hän tältä retkeltä toivoi.
Kaikkien huhtikuisten retkikavereitteni kanssa on ollut mutkatonta ja antoisaa. Olkoon tämän tarinan opetus vaikka se, että rohkeasti vaan metsään vähän tuntemattomampienkin ihmisten kanssa!
On ollut hauskaa huomata, että sen jälkeen kun itse tämän harrastuksen aloitin, jotkut vanhoistakin ystävistä ovat alkaneet kiinnostua aiheesta ja kyselevät koska mennään. Ja mennäänhän me! Lupaan ottaa mukaani jokaisen retkelle tahtovan, ennemmin tai myöhemmin.
Kesä tulee nyt kohisten ja sen mukana uusia tuulia retkeilyrintamalle.
Toukokuussa osallistun kahden illan melontakurssille sekä Suomen Ladun Metsävaeltaja-ohjaaja-kurssille. Saapa nähdä millainen hurahdus niistä syntyy! Kesäkuukausinakin tapahtuu kaikenlaista. Niistä sitten myöhemmin....