Runo luonnolle

Tämä runo syntyi ensimmäisellä Norjan reissulla. Löysin sen äskettäin kännykkäni muistiinpanoista. Kirjoitin silloin muutaman, sen jälkeen en yhtään.
Se kertonee jotain hurahduksen voimakkuudesta....

Tervetuloa matkalle
Minä toimin oppaanasi
Nimeni on sisimpäsi

Olet tuntenut minut aina
Ehkä et ole kuunnellut
Tämä matka ei ole ilmainen
Se voi maksaa koko elämäsi
Lähdetään

Astu nyt pois moottoritieltä
yksi askel sivuun
No niin, rohkeasti vain
Hetken se kirpaisee
Kun jalat potkivat tyhjää
Kädet huitovat ilmaa

Vedä keuhkot täyteen
Pidä silmäsi avoinna
Huuda jos se helpottaa
Pian se on ohi
Muutoksen portti jo häämöttää

Näetkö jo kauniit maisemat
Kuuletko tuulen
Meren kohinan
Erotatko vuoret taivaanrannassa
Maastossa risteilevät polut

Ole hyvä ja valitse niistä yksi
Tiedät kyllä mikä on oikea
Seuraa sen sykkivää valoa
Polku on paikoin liukas
Mäet jyrkkiä
Etene silti pelotta

Matka voi olla hidas
Eikä tarvitse kiiruhtaa
Kun saavut perille
Älä katso taakse

Olet saapunut
Päämäärääsi
Kotiisi
Elämääsi